tag:blogger.com,1999:blog-29630424513817778542009-01-09T21:17:12.162+02:00Turinaa terrieriperheestä, jossa westie Minttu ja cairn Lime touhuavat omiaan päivät pitkät.Laurihttp://www.blogger.com/profile/06530420339223873223noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2963042451381777854.post-42046884174286024582009-01-09T20:07:00.005+02:002009-01-09T21:17:12.177+02:00Nyt on joulut ja uudet vuodet juhlittu ja lomalla oltu. Minttu nautti uudesta vuodesta täysin vauhdein. Pikku tyyppi kun ei ole tunnetusti moksiskaan ilotulitteista niin päätimme tehdä iltalenkin kello 12 rakettien aikaan. Naapuruston miltei selvät rakettienampujat ampuivat raketeista kolmasosan jopa taivaalle mutta houkuttelevasti maata pitkin liukuvia mahtui myös mukaan. Tästähän Minttu vasta riemastui kun keksi, että näitähän on mukava ottaa kiinni ja vielä kunnon haukun kera. Mintun toiminta viihdytti uuden vuoden juhlijoita siis miltein yhtäpaljon kuin raketit.<br /><br />Uuden vuoden tuoksinnan jälkeen Minttu pääsikin lomailemaan mummulaan. Vanhemmat ottivat ansaittua vapaata ja lähtivät laivalla suuren meren taa kaukaiseen länsinaapuriin. Mummu tunnetusti hellii lapsenlapsiaan hieman liikaakin ja tällä kertaa kun pikku tytöllä oli vielä muutamat lääkekuurit (antibiootti, kortisooni, korvatipat) ja juoksut vaivana niin silloinhan pieni tarvitsee kaiken huomion. Ensi töikseen Mintulle oltiin käyty ostamassa uusi talvitakki. Kaupassa oltiin soviteltu ja peilailtu eri malleja ja kokoja. Mummu yritti tietenkin valita parhaansa mukaan takkia joka miellyttää niin mummua kuin äitiä ja tytärtäkin. Lomailun jälkeen Minttu vietiikin kampaajalle ja ylimääräinen talveksi kerätty valkea turkis sai väistyä uuden Hurtta-puvun tieltä. Muutamien käsissä olevien verinaarmujen ja koiran hampaiden kiristelyn jälkeen turkis saatiin kuin saatiikin taas karsittua. Nyt tuloksena meillä kävelee hihnan päässä virtahepoasuun puettu karitsa. Ja voitte kuvitella sitä hymyjen määrää...<br /><br />No viime yönä Minttu päätti sitten olla aivan ihana ja yllättää vanhemmat kunhan ne vain heräisivät. Aamulla kun vihdoin kello soi ja isäntä saatiin ylös sängystä niin eihän se tätä yllätystä huomannut, joten pitihän Mintun nyt sitten näyttää mitä oli yöllä keksinyt. Eli eikun kyykkyyn olohuoneen maton reunalle ja lirutellaaan matolle ja lattialle kunnon lammikot. Ja mikäs sen ihanampaa kuin pissan siivoaminen lattialta kuudelta aamulla. Kun matto käännettiin ympäri niin löytyi sitten muutkin tytön jemmat... Kolme märkää läiskää maton eri puolilla! Siinä kiristeltiin tällä kertaa sitten vanhempien hampaita ja Minttu viettikin loppuaamun sängyn alla. Noh, äiskähän päätteli heti, että pissatulehdushan tässä on pakko olla kyseessä kun eihän meidän pieni esimerkillinen neitokainen nyt lattialle pissaile ja reippaasti soitin eläinlääkärille ja sovin, että tuon näytteen sitten heti töiden jälkeen. Siinä sitten työpäivä sujuikin rattoisasti miettiessä, että miten saan pissan pyydystettyä kun koira uppoaa hankeen mahaansa myöten. Kotona otin sitten mukaan lasia ja muovikippoa ja kantta ja lusikkaa ja vähän siis kaikkea mitä satuin kaapista löytämään ja eikun ulos. Oli varmaan autoa lämmittelevällä naapurilla ihmettelemistä kun asettelin kaikki välineeni hankeen, paikkaan, jonne tiedän Mintun yleensä asiansa tekevän, ja sitten koira keskelle. Muutaman salamananopean kipan kokeilun jälkeen sain lasiin pyydystettyä kunnolla pissiä. No fiksuna aloin siinä samalla sitten kaatelemaan lasista pissaa muovikippaan jotta saisin kannen päälle ja pääsisin matkaan mutta mieleenkään ei juolahtanut että samassa kädessä on myös flexi jonka päässä on terrieri, joka on ollut koko päivän sisällä ja ei siis sillä hetkellä juurikaan rauhallisimmasta päästä. Lopputulos oli se, että yritin pestä flexiä, hanskoja, auton avaimia, lasia ja muovikippaa lumihangessa koska kaikki oli aivan kusessa! Ja taasen siinä hieman kirottiin ja Minttu ylpeänä (ja helpottuneena) heiluttelee häntää vieressä. No kädet juoksin pesemään vielä sisälle ennen kuin tartuin rattiin (tervetuloa siis kylään ja tarttua oven kahvaan ;)). Vähän nolona kiikuttelin aivan lumisen kipan eläinlääkäriin ja selittelin, että kannattaa varmaan vähän varoa...<br /><br />Nooh testithän olivat kaikki negatiivisiä, joten eläinlääkäri arveli, että kyseessä on siis vain hormoneista johtuvaa merkkailua... Eli olohuoneen matto, joka on ollut tuolla samaisella kohdalla vuoden, on siis ilmeiseti alkanut viime yönä näyttää kummalliselta ja niin mahdottoman mielenkiintoiselta, että se on ollut pakko merkata. Siis Mintun reviiriä! Eli aloitetaampa uudestaan opettelemaan epäsisäsiististä prinsessasta taas siihen sisäsiistin, joka osaa pyytää ulos kun on hätä. Ja voitte vain kuvitella kuinka kauhulla odotetaan kun Lime saapuu kotiin ja alkaa pissailemaan sisälle niin keksiikös vanha martta siinä kohtaa myös, että jaahas tää on siis sallittua joten mä teeen myös näin kun pääseen helpommalla!Tiinahttp://www.blogger.com/profile/10070719068402119472noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2963042451381777854.post-66517738020591288702008-12-31T19:28:00.006+02:002009-01-02T10:36:01.448+02:00Kaikkihan tietää kuinka hyvä mojito valmistetaan. Tarvitaan ennen kaikkea mahtavaa minttua ja kirpeää limeä. Tästä puuttuu enää rommi ja sokeri eli toissijaiset ainekset. Anttilan taloudessa Minttua on kasvatettu ja vaalittu rakkaudella jo vuoden ja 4kuukauden ajan. Nyt on aika ottaa pieni Limen alku mukaan kuvioihin ja alkaa kehittää mainiota kaksikkoa.<br /><br />Minttu on tunnetusti itsepäinen, utelias ja rohkea eli aito westie. Minttu muutti taloon lokakuussa 2007 pienenä valkoisena pallona, jonka kanssa ollaan vuoden verran keskusteltu kuka tottelee ja ketä. Vaihtelevin saavutuksin tällä hetkellä ollaan ilmeisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Ainakin niinä päivinä kun näköpiirissä ei ole kaneja, fasaaneja, hiiriä tai myyriä. Tai mitään muutakaan kiinnostaa kuten muita ihmisiä, koiria tai hajuja. Minttu tuntee erinomaisen hyvin arvonsa. Tämän voi päätellä jo siitä, että päiväunet otetaan harvinaisen usein vain intialaisella silkkityynyllä. Ruoka tulee silloin kun Minttu sen haluaa tai muuten tietää kyllä naapuritkin, että asunnossa on koira. Palloon ei tässä taloudessa kannata koskea vahingossa, koska pallo kädessä joutuu Mintun armottoman saalistamisen kohteeksi. Yleensä koira ei huomaa enää tässä vaiheessa eroa onko suussa käsi vai pallo.<br /><br />Ulos mennessä neiti ilmoittaa iloisesti heti ovesta ulos astuttuaan, että "turha tulla tänne ryppyilemään, meikä on pihalla". Tyttö uhittelee hyvin itsepintaisesti niin boksereille kuin bernhardinlaisillekin. Tosin yleensä kun ollaan sitten tämän koiran kohdalla juoksee valkoinen pallo karkuun pienillä kintuillaan. Parhaita kavereita onkin naapuruksen mäyräkoirat, jotka ovat sen kokoisia, että uhitella ei välttämättä tarvitse. Tietävät kuka on pihan kuningatar anyway!<br /><br />No nyt on sitten tälle pienelle neitokaiselle päätetty hankkia kaveriksi cairnterrirerin pentu Lime. Lime syntyi 14.12.2008 ja näillä näkymin muuttaa kotiin 8.2.2009. Isäntäväki odottaa jännityksellä kuinka mojito alkaa valmistua. Tuleeko kunnon ravistettu ja raivokas malli vai saadaanko aikaan maukasta makua iloisella yhteispelillä. Toivottavasti tulossa on ainakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, iloisia nelijalkaisia ja paljon hännän heilutusta.Tiinahttp://www.blogger.com/profile/10070719068402119472noreply@blogger.com0